Sisäinen kauneus

Toimisto, missä käyn, mutta vain muutamia kertoja viikossa, siellä on lisäkseni kaksi miestä, ei ketään muita. Iso avoin, valoisa, ilmava ja kaunis toimisto, missä näemme kyllä toisemme koko ajan, mutta jossa kuitenkaan ei tarvitse sinällään olla kovinkaan lähekkäin. Sitä paitsi lentävän työn vuoksi siellä saa usein olla yksin ja rauhassa.
Molemmat miehet ovat yleisellä mittarilla erittäin hyvännäköisiä, erittäin rikkaita ja erittäin menestyviä (itse olen vain hyvännäköinen ja menestyvä, mutten rahallisesti) sekä erittäin naimissa ja molemmat itseäni vanhempia, hyvin vähän tosin (vuosi, pari). Minun mittarillani taas tiedostan, että he ovat kaikkea tuota edellä mainittua, mutta kumpikaan ei ole ns. minun cup of tea, minut voisi laskea ihan kumman vaan kanssa alasti ja kännissä hissiin niin en saisi kummastakaan mitään kiksejä. Ja plus se, etten saa ylipäätäänkään varatuista miehistä kiksejä. Plus se, että itse satun olemaan rakastunut ja seurusteleva. Varsinkin toinen, joka on myös toimari, niin se on niin jäykkä, niin nipottava, niin ainut ihminen pitkästä, pitkästä aikaa, jonka jokainen inauskin (nimenomaan inaus) ärsyttää mua niin paljon, että toivon vain, että se ei ole ikinä siellä samaan aikaan kuin minä.
Eikö siis ole kohtalon ivaa, että viime yönä näen aivan hillittömän räävitöntä seksiunta tuosta toimarista. Eikä se ollut siinä unessa yhtään sellainen kuin mitä se on, vaan se oli hauska ja seksikäs ja hyvin vähän ärsyttävä, mutta kuitenkin samannäköinen kuin mitä on.
Huh. Sitten ei tiedä, että mitä ajatella. Tiedän, että jos se on huomenna paikalla, kun menen sinne, niin palaan ihan hyvin maanpinnalle. Mutta taidan kuitenkin alkaa katsella samaa unta ennen nukahtamistani. Se oli nimittäin äärettömän hyvä seksiuneksi, huolimatta kohteesta.