Sinkkuvuosina tuli reviteltyä ihan kunnolla. Ja välillä ihan niin, ettei ollut ihan sinkkukaan, varsinaisesti. N:n miehen / naisen - projekteja toteutettiin kovasti jo 90 - luvun lopulla ennen kuin niistä tuli hauskoja blogiaiheita. Naisillahan sitä sanotaan huoraamiseksi. No en saanut maksua, mutta itse maksoin n kertaa. Ihan vain siksi, että voin. Koska se oli hinta, että voin lähteä sieltä vain sillä tavalla tyylikkäästi. En tiedä, mihin pääsin, ehkä jonnekin N:n paikkeille, mutta siinä vaiheessa - kai turha sanoa, että se oli enemmän sen N:n jahtaamista kuin enää kunnon miesten jahtaamista.
Hassu juttu, että kun on ollut niitä "apua mä tapailen neljää eri miestä samaan aikaan ja mä en osaa päättää" (ja jos asiat on niin hyvin, niin ei tarvitse päättää, sillä ongelmat ratkaisevat itsensä ja parhaassa tapauksessa saat viidennen, joka on se ainut ja paras) ja suoranaista kaksoiselämääkin, niin nyt, kun elää tällaisessa kaukosuhteessa, niin mun ei tee mieli säätää yhtään. Enkä ole säätänytkään. Neljä päivää vaille kolmeen vuoteen en ole koskenutkaan toisiin miehiin. Se ei usko sitä. En tiedä, onko sillä väliä. Minä tiedän. Totuus ei pala?
Niin. Kolmivuotissuhdetta vietetään peräti tunnin vähemmällä aikaerolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti