Maksa laskus

Mikä onkaan mukavampi maanantain aloitus kuin pistää muutama muistutuslasku. En minäkään ENÄÄ maksa kaikkia laskujani ihan eräpäivänä, mutta enemmän ymmärrystä ja sallimusta mun taholta on annettu asiakkailleni ja paljon suuremmista laskuista. Olen mäkin käynyt itkemään 700 euron puhelinlaskua suurelle operaattorille, niille ei varmaan hirveesti kirpaise, jos mun maksu tulee hieman myöhässä, mutta mua kyllä kirpaisee, jos 1500 lasku on maksamatta jo aikoja... Sitten kuitenkin kuuntelen ihan ihme selityksiä suurilta asiakkailta...

Tyyppi

Mä olin tyypin koneella ja mun kuva katosi yhtäkkiä väärään kansioon. Hain sen kuvahakutoiminnolla ja kaikkea kivaa löytyi.
Sillä oli kuvia sen parhaan kaverin vaimosta, joita se oli fotoshopannut pornokuviin. Siis niin että se oli ottaanut oman päänsä ja parhaan kaverin vaimon pään ja pistäny ne johonkin pornokuviin hommailemaan. Emmä tiedä, mikä on normaali-ihmisen toimintaa. Mua vaan oksetti se. Ketä ei.
Nyt se tekee itselleen kavereita Facebookiin.
Tyyppi pisti kuviaan johonkin "arvostele kuinka hyvännäköinen olen" - sivustolle ja antoi itsellen pisteitä joka päivä ja kirjoitti ylistäviä kommentteja.
En sano mitään mikä on sairasta. Sama kai se mitä ihmiset puuhastelee kotosallaan. Mutta pistin kuitenkin kaikki Facebookin valokuvat itsestäni näkyviin vain tyypeille, joiden en kuvittele harrastavan tuollaista.

Kiva kaveri

Taas on aikaa tehdä hieman kaverintarkastusta. Että kannattaako enää ylläpitää ystävyyssuhteita, jotka vie enemmän kuin tuo ja jokainen ylläpitoyritys syö helvetin paljon energiaa. Meidänkin ystävyydellä on ollut aikansa, mutta sen aika ei ole ehkä enää.
Jos ei oteta lukuun sitä, että kaveri on sellainen herttainen otus, joka polttaa ketjussa, pukeutuu 80 - luvun tyyliin ja puhuu taukoamatta haukkuen kaikki muut ystävänsä (miksei siis minutkin muille ystävilleen), niin kolmen lapsen saamisen jälkeen elämä on loppunut kokonaan. Se nainen on halvaantunut siihen elämäänsä. Mä kaivoin sen siitä kolostaan esiin ja pistin sen muijan takaisin opiskelemaan, mutta siinäpä se sitten onkin. Eikä ne penskat ole enää mitään pieniäkään vaan kaksi niistä on jo koulussa. Se on helvetin tyytymätön kaikkeen ja voin kuunnella tuntikausia, kuinka sen mies ei ole sen elämänsä mies ja kuinka sen huonosti käyttäytyvät kakarat tekee vaikka mitä (sillä aikaa kun muija vetää röökiä pihalla putkeen, sillä aikaa koko maailma pysähtyy). Kaikki on yhtäkkiä niin vaikeaa. Kaikesta pitää tehdä niin iso numero. Kauppaan ei mennä, puhelua ei soiteta ilman, että kaikki on aina niin hemmetin vaikeaa, siitä ensin keuhkotaan tuntikausia ja sitten itse "suoritus" ei onnistu mitenkään ja... Mietin, miten se ehtii kouluunsa mennä, kun mulle ei yksikään aika, yksikään sovittu tapaaminen ikinä pidä. Prioriteetteja jep jep. En ole sillä listalla.
Vituttaa kun varasin hänen pyynnöstään vapun yhteiseksi ajaksi hänen kanssaan. Sitten samana päivänä yhtäkkiä mikään ei onnistukaan. Ei missään muodossa. Oisin voinut sitten suunnitella ajoissa jotakin muuta kivaa tekemistä.