maanantai, 5. toukokuuta 2008

Maksa laskus

Mikä onkaan mukavampi maanantain aloitus kuin pistää muutama muistutuslasku. En minäkään ENÄÄ maksa kaikkia laskujani ihan eräpäivänä, mutta enemmän ymmärrystä ja sallimusta mun taholta on annettu asiakkailleni ja paljon suuremmista laskuista. Olen mäkin käynyt itkemään 700 euron puhelinlaskua suurelle operaattorille, niille ei varmaan hirveesti kirpaise, jos mun maksu tulee hieman myöhässä, mutta mua kyllä kirpaisee, jos 1500 lasku on maksamatta jo aikoja... Sitten kuitenkin kuuntelen ihan ihme selityksiä suurilta asiakkailta...

lauantai, 3. toukokuuta 2008

Tyyppi

Mä olin tyypin koneella ja mun kuva katosi yhtäkkiä väärään kansioon. Hain sen kuvahakutoiminnolla ja kaikkea kivaa löytyi.
Sillä oli kuvia sen parhaan kaverin vaimosta, joita se oli fotoshopannut pornokuviin. Siis niin että se oli ottaanut oman päänsä ja parhaan kaverin vaimon pään ja pistäny ne johonkin pornokuviin hommailemaan. Emmä tiedä, mikä on normaali-ihmisen toimintaa. Mua vaan oksetti se. Ketä ei.
Nyt se tekee itselleen kavereita Facebookiin.
Tyyppi pisti kuviaan johonkin "arvostele kuinka hyvännäköinen olen" - sivustolle ja antoi itsellen pisteitä joka päivä ja kirjoitti ylistäviä kommentteja.
En sano mitään mikä on sairasta. Sama kai se mitä ihmiset puuhastelee kotosallaan. Mutta pistin kuitenkin kaikki Facebookin valokuvat itsestäni näkyviin vain tyypeille, joiden en kuvittele harrastavan tuollaista.

torstai, 1. toukokuuta 2008

Kiva kaveri

Taas on aikaa tehdä hieman kaverintarkastusta. Että kannattaako enää ylläpitää ystävyyssuhteita, jotka vie enemmän kuin tuo ja jokainen ylläpitoyritys syö helvetin paljon energiaa. Meidänkin ystävyydellä on ollut aikansa, mutta sen aika ei ole ehkä enää.
Jos ei oteta lukuun sitä, että kaveri on sellainen herttainen otus, joka polttaa ketjussa, pukeutuu 80 - luvun tyyliin ja puhuu taukoamatta haukkuen kaikki muut ystävänsä (miksei siis minutkin muille ystävilleen), niin kolmen lapsen saamisen jälkeen elämä on loppunut kokonaan. Se nainen on halvaantunut siihen elämäänsä. Mä kaivoin sen siitä kolostaan esiin ja pistin sen muijan takaisin opiskelemaan, mutta siinäpä se sitten onkin. Eikä ne penskat ole enää mitään pieniäkään vaan kaksi niistä on jo koulussa. Se on helvetin tyytymätön kaikkeen ja voin kuunnella tuntikausia, kuinka sen mies ei ole sen elämänsä mies ja kuinka sen huonosti käyttäytyvät kakarat tekee vaikka mitä (sillä aikaa kun muija vetää röökiä pihalla putkeen, sillä aikaa koko maailma pysähtyy). Kaikki on yhtäkkiä niin vaikeaa. Kaikesta pitää tehdä niin iso numero. Kauppaan ei mennä, puhelua ei soiteta ilman, että kaikki on aina niin hemmetin vaikeaa, siitä ensin keuhkotaan tuntikausia ja sitten itse "suoritus" ei onnistu mitenkään ja... Mietin, miten se ehtii kouluunsa mennä, kun mulle ei yksikään aika, yksikään sovittu tapaaminen ikinä pidä. Prioriteetteja jep jep. En ole sillä listalla.
Vituttaa kun varasin hänen pyynnöstään vapun yhteiseksi ajaksi hänen kanssaan. Sitten samana päivänä yhtäkkiä mikään ei onnistukaan. Ei missään muodossa. Oisin voinut sitten suunnitella ajoissa jotakin muuta kivaa tekemistä.

maanantai, 28. huhtikuuta 2008

Sisäinen kauneus

Toimisto, missä käyn, mutta vain muutamia kertoja viikossa, siellä on lisäkseni kaksi miestä, ei ketään muita. Iso avoin, valoisa, ilmava ja kaunis toimisto, missä näemme kyllä toisemme koko ajan, mutta jossa kuitenkaan ei tarvitse sinällään olla kovinkaan lähekkäin. Sitä paitsi lentävän työn vuoksi siellä saa usein olla yksin ja rauhassa.
Molemmat miehet ovat yleisellä mittarilla erittäin hyvännäköisiä, erittäin rikkaita ja erittäin menestyviä (itse olen vain hyvännäköinen ja menestyvä, mutten rahallisesti) sekä erittäin naimissa ja molemmat itseäni vanhempia, hyvin vähän tosin (vuosi, pari). Minun mittarillani taas tiedostan, että he ovat kaikkea tuota edellä mainittua, mutta kumpikaan ei ole ns. minun cup of tea, minut voisi laskea ihan kumman vaan kanssa alasti ja kännissä hissiin niin en saisi kummastakaan mitään kiksejä. Ja plus se, etten saa ylipäätäänkään varatuista miehistä kiksejä. Plus se, että itse satun olemaan rakastunut ja seurusteleva. Varsinkin toinen, joka on myös toimari, niin se on niin jäykkä, niin nipottava, niin ainut ihminen pitkästä, pitkästä aikaa, jonka jokainen inauskin (nimenomaan inaus) ärsyttää mua niin paljon, että toivon vain, että se ei ole ikinä siellä samaan aikaan kuin minä.
Eikö siis ole kohtalon ivaa, että viime yönä näen aivan hillittömän räävitöntä seksiunta tuosta toimarista. Eikä se ollut siinä unessa yhtään sellainen kuin mitä se on, vaan se oli hauska ja seksikäs ja hyvin vähän ärsyttävä, mutta kuitenkin samannäköinen kuin mitä on.
Huh. Sitten ei tiedä, että mitä ajatella. Tiedän, että jos se on huomenna paikalla, kun menen sinne, niin palaan ihan hyvin maanpinnalle. Mutta taidan kuitenkin alkaa katsella samaa unta ennen nukahtamistani. Se oli nimittäin äärettömän hyvä seksiuneksi, huolimatta kohteesta.

sunnuntai, 27. huhtikuuta 2008

Haikeus

Haikein on mielestäni kauneinta. Haikeutta menneestä tai lähtevästä. Ja siitä mitä ei saa.
Siitä kuka olet ollut ja mitä sinusta ei koskaan tullut.

perjantai, 25. huhtikuuta 2008

2 potenssiin än eli 4 päivää vaille 3 vuotta

Sinkkuvuosina tuli reviteltyä ihan kunnolla. Ja välillä ihan niin, ettei ollut ihan sinkkukaan, varsinaisesti. N:n miehen / naisen - projekteja toteutettiin kovasti jo 90 - luvun lopulla ennen kuin niistä tuli hauskoja blogiaiheita. Naisillahan sitä sanotaan huoraamiseksi. No en saanut maksua, mutta itse maksoin n kertaa. Ihan vain siksi, että voin. Koska se oli hinta, että voin lähteä sieltä vain sillä tavalla tyylikkäästi. En tiedä, mihin pääsin, ehkä jonnekin N:n paikkeille, mutta siinä vaiheessa - kai turha sanoa, että se oli enemmän sen N:n jahtaamista kuin enää kunnon miesten jahtaamista.
Hassu juttu, että kun on ollut niitä "apua mä tapailen neljää eri miestä samaan aikaan ja mä en osaa päättää" (ja jos asiat on niin hyvin, niin ei tarvitse päättää, sillä ongelmat ratkaisevat itsensä ja parhaassa tapauksessa saat viidennen, joka on se ainut ja paras) ja suoranaista kaksoiselämääkin, niin nyt, kun elää tällaisessa kaukosuhteessa, niin mun ei tee mieli säätää yhtään. Enkä ole säätänytkään. Neljä päivää vaille kolmeen vuoteen en ole koskenutkaan toisiin miehiin. Se ei usko sitä. En tiedä, onko sillä väliä. Minä tiedän. Totuus ei pala?
Niin. Kolmivuotissuhdetta vietetään peräti tunnin vähemmällä aikaerolla.

torstai, 24. huhtikuuta 2008

Nolla

Kun ihminen on epäonnistunut työssään, vaikka tietää tehneensä parhaansa mutta saat palautteen vain paskasta työstä ja tekee vaan mieli sanoa etten tule enää tänne.
Kun ihminen on epäonnistunut yrittäjänä, vaikka tietää tehneensä kaiken oikein ja kaikki haluaa työskennellä kanssasi mutta kukaan ei halua maksaa hyvin tehdystä työstä mutta silti sun pitää maksaa laskusi. Vaikka et voi.
Kun ihminen on epäonnistunut opiskeluissaan, vaikka on tehnyt parhaansa mutta jossakinhan se hyväksytyn ja hylätynkin raja on pidettävä ja sulla on listassa 6 hylättyä etkä tiedä mistä aloitat uudelleen.
Kun ihminen on epäonnistunut kaikissa ihmissuhteissaan, kerta toisensa jälkeen, vaikka on tehnyt parhaansa mutta se ei vain ole riittänyt vaan aina sua petetään ja sä näet sen kaiken.
Kun ihminen on epäonnistunut vanhempana, vaikka on tehnyt parhaansa kasvattaen ja ollen läsnä niin paljon kuin on pystynyt mutta saat joka helvetin päivä sanoa samoista asioista ja sitten ne vaan valehtelee sulle päin naamaa.