Viime yönä, kun seisoskelin pimeässä olohuoneessa kuunnellen yläkerran mekastusta, niin näin jonkun ajavan polkupyörällä roskakatoksen eteen pitkästä matkaa. Roskakatoksen liikkeentunnistimet valaisivat katoksen ja väliköstä, joka on katon rajassa, näin, että tyyppi avasi kaatopaikkaroskiksen ja alkoi tonkia sitä. Kun valot menivät pois päältä, niin tyyppi kaivoi kätevästi taskulampun käsiinsä. Vielä katsaus energiajätteeseen ja lehtiroskikseen.
Aivan aito roskisdyykkari!
En silti pidä niistä.
Asuessani paritalossa, toisen puolen asukas dyykkasi yhteistä roskistamme. Ajattelin silloin, että olin seonnut, koska joskus saatoin viedä joitakin roskia kahdesti päivässä ja mietin toisinaan, että miksi roskis on aivan eri järjestyksessä tai sinne aiemmin viemäni pussi ei enää ollutkaan siellä.
Tuosta jutusta tuli sitten enemmänkin harmia myöhemmin.
Sillloisen sinkkunaisen elämä oli niin jännittävää, että roskatkin piti tutkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti