Farkut?

Tunne siitä, että on saanut kaiken eikä halua mitään, ei ole onnellinen.
En ole mikään shoppailutyyppi vaatteiden suhteen. Tai muutenkaan. Ostan mitä tarvitsen ja jos näen jotakin, mitä haluan, niin ostan sen. Hinta ei ole rajana, mutta jos jossakin vaatteessa on hinta, joka aiheuttaa kauhistusta, niin löydän kyllä vastaavan jostakin halvemmalla. Suomessa vaatteiden hinta suorastaan vitutttaa, joten viime aikoina täältä ei ole oikein kiinnostanut ostaa mitään. Amerikasta saa kaikkia vaatteita niin paljon halvemmalla ja siellä tulee kuitenkin käytyä niin usein (3 kertaa vuodessa monista viikoista pariin kuukauteen) , että voi ostaa sitten pidemmällä tarvevälillä. Viime kesänä ostin kolme eri juhlapukua, ja niillä pärjää hyvin monissa häissä ja muissa juhlissa varmaan hyvin pitkälle ja ne ovat sellaisia klassisia viritelmiä, että pysyvät ajattomina.
Nyt olisi fiilikset mennä siltikin ostamaan jotakin. Mä en ole farkkutyyppi enkä pitkien jalkojeni vuoksi pidä muutenkaan juuri housuja, enkä mä itse asiassa edes omista tällä hetkellä farkkuja (vitsi mikä friikki) mutta nyt saattaisi EHKÄ tehdä mieli ostaa farkut. Näh. En tiedä. Ne ei ehkä sovi kuitenkaan mun tyyliin.